<$BlogRSDUrl$>

31.12.03

Parhaat palat 

Vuosi vaihtuu taas muutaman tunnin kuluttua. Toistaiseksi on vielä hämärän peitossa, miksi sitä pitää juhlia, sillä tammikuun ensimmäisen tavoin myös maaliskuun kahdeskymmenesviides koittaa kerran kahdentoista kuukauden aikaperiodilla. Miksei maaliskuussa juhlita? Ja kuka tämän älyttömän kalenterivuoden edes keksi?

Ihmiset ovat hamstranneet viinaa, naposteltavaa ja rakettia koko viikon ajan ja nyt vain odotellaan, milloin voidaan aloittaa eläimellinen viinan kiskominen, joka huipentuu perheen kakkosauton räjäyttämiseen taivaan tuuliin. Jottei uusi vuosi koittaisi niin synkkänä, niin kansalliseen traditioon kuuluu, että näkökyky yritetään vammauttaa, joko Comet Bombilla tai metanolilla.

Ne, jotka eivät vaivaudu vuoden vaihtumista juurikaan juhlimaan, ovat varmasti ikionnellisia tv-pomoille, kun töllöstä tulee ainoastaan koosteohjelmia. "Vuoden parhaat Kummeli-sketsit", "Vuoden mielenkiintoisimmat uutiset", "Vuoden 2003 top-50 meteorologiaiheiset vitsit urheiluselostajien taukospiikeissä" jne. Vähemmästäkin ahdistuu.

Kyyninen Paska toivottaa kaikille lukijoilleen ihan tavallista seuraavaa 366 päivää.

28.12.03

Paskiaisen runolelu: Kaljaloru 

Tämä pieni ihminen meni
     ostamaan kaljaa.
Tämä pieni ihminen sanoi:
     Juokaa!
Tämä pieni ihminen huusi:
     Minullekin olutta tuokaa!
Tämä pieni ihminen ihminen
     janoissansa huokaa.
Tämä pieni ihminen
     itkee suruisasti
     ui ui ui
          koko matkan
               hautaansa asti.

(Olipas masentavaa...)

27.12.03

Metri sinne tai tänne 

Tiesittekö, että metri on matka, jonka valo kulkee tyhjiössä 1/299 792 458:ssa ajasta, jonka kuluessa cesium-isotoopissa 133 havaitaan 9 192 631 770 värähdystä.

Maailma on niin yksinkertainen paikka, eikös?

Onko joulun jälkeistä elämää? 

Joulu on onnellisesti takanapäin ja vaatekaupat alkavat mainostaa kaamosalennusmyyntejään kissankokoisilla kirjaimilla. Ilotulitemyyjien mainoksia ropisee postilaatikosta eteisen lattialle kuin lunta ikään joulunpyhinä 20-luvulla. Nyt lunta on sentään pakokaasun harmaannuttamina kinoksia siellä täällä sulamassa jalkakäytävälle muodostaen valtaisia vesilätäköitä, joista minua tuijottavat päätään nostavat ruskeat ja kituvat ruusupensaat. Menneestä joulusta muistuttavat myös lukuisat suklaakonvehtirasiat ja lattialla lojuvat joululahjojen rikkirevityt käärepaperit.

Nyt kuitenkin siihen joulun oleellisimpaan asiaan eli lahjusten saamiseen. Kuten minäkin tuskailin kaupoissa ihmispaljouden keskellä etsien mahdollisimman hyviä lahjuksia jouluna annettavaksi, minä myös vastaavasti sain lahjuksia, jotka ovat enemmän tai vähemmän tuskaisen jouluostosreissun saaliita. Monet ovat jo varmasti ihmetelleet, miksi saivat juuri sellaisia lahjuksia kuin saivat, sillä kukaan ei ole ikinä täysin tyytyväinen (me itsekkäät paskat) saamiinsa lahjuksiin.

"Olisin halunnut maailmanrauhaa ja uudet golfmailat, mutta sainkin puoli kiloa kuivattua kyyhkysenrintaa ja perho-ongen, mälsää..."

Tässä Kyynisen Paskan tekemä lista yleisimmistä joululahjuksista ja selitys, mitä lahjuksenantajat ajattelevat lahjuksensaajasta tällaisia artefakteja jakaessaan. Pidätelkää hevosianne:

Vaatteet: "Ostin sinulle nyt tällaisia muodikkaita vaatteita. Tiedätkös muuten, mitä 'muoti' tarkoittaa? Ei se haittaa, puet vain nämä päällesi, kun käyt ihmisten ilmoilla. Minä voin lähtiessäni viedä nuo iänikuiset rytkysi krematoriokierrokselle, sillä eihän niitä edes kuppaisin kirpputori huolisi."

Haju(- ja suu)vedet: "Uskomatonta, että joku voi haista noin kuvottavalta. Ei, että minua varsinaisesti kiinnostaisi sinun henkilökohtainen hygieniasi, mutta voisit edes suihkautella näitä ruusuntuoksuja rasvaiselle ihollesi, kun minä olen tulossa käymään."

Musiikki: "Sinä kun et varsinaisesti musiikkia kuuntele, niin eihän sulle voi saatana osata mitään levyjä ostaa. Tässä nyt sitten Kari Tapion Kootut ja Impaled Nazarenen Suomi Finland Perkele. Toivottavasti jompikumpi vastaa sinun musiikkimakuasi. Ellei, niin myy ne lähiantikkaan ja osta vittu vaikka uusi elämä."

Raha: "Sinä olet niin hankala ihminen, ettei sinulle kukaan osaa ostaa mitään. Minä en ainakaan aio vaivata päätäni, jotta löytäisin sinulle jotain, mitä sinulta mahdollisesti vielä puuttuu. Ota tästä kymppi ja tuhlaa se vaikka mäkkärissä tai taittele siitä itsellesi origami."

Kodinkoneet: "Eikö sinulla hyvä ihminen ole imuria, kun täällä on näin paskaista? Tässä vielä silitysrautakin, jotta saat vaatteesi säälliseen kuntoon ja kaulin, sillä kyllähän opiskelijakin joskus leipoo. Munankeittimen avulla saat vaivattomasti aamulla munia, kun sinun täytyy muistaa syödä, kun olet tuollainen luuranko."

Urheiluvälineet: "Nyt, vanhus, kössimaila käteen ja lätkimään! Se on nyt muotia kuule pelata squashia, salibandya ja curlingia, joten ethän sinäkään voi olla pelaamatta. Näillä juoksukengillä ja sauvakävelysauvoilla sinunkin pitkätukan kunto kasvaa, kun vedät lenkkiä, vaikkapa opiskelija-asuntolasi hiekkateillä."

Kirjat: "Lukisit sinäkin joskus jotain niin viisastuisit. Yritettiin Pertsan kanssa löytää semmoinen kirja, jossa on muutama kuvakin, niin se lukeminen onnistuu helpommin. Kyllä lukeminen kannattaa aina ja sinulla kun ei ole muuta elämää kuin tuo tietokoneesi niin tyhmistyt ihan. Sammutapa nyt tuo kone ja ota tämä Katri-Helenan elämäkerta käteesi ja ala selata."


Kertoopa tämä sitten siitä, mitä lahjanantaja ajattele lahjansaajasta tai siitä, mitä lahjansaaja ajattelee lahjanantajan ajattelevan itsestään, niin minä pyysin sukkia ja sain sukkia.

20.12.03

"Perkele vieköön... siniset." 

Valtakunnanjohtaja (Varoitus! Seuraavan linkin takaa löytyy lapsille ja herkille ihmisille sopimatonta materiaalia!) Pekka Siitoin menehtyi viikko sitten "vaikean syöpäsairauden murtamana". Tämä uutinen oli varmasti kova kolaus kaikille Suomen äärioikeistolaisille nahkatukille. Vaikka en tunne tippaakaan myötätuntoa rasisteja kohtaan, niin voin todeta, että niiden onneksi vakavasti otettava Siitoimen seuraaja on jo löytynyt.

Helsingin Sanomain viikkoliite NYT julkaisi edellisessä numerossaan jutun, jossa testattiin visailujuontajien tietoja Trivial Pursuit -kysymyksillä. Visailuttajista mukaan oli kelpuutettu A... Bonuksen Jussi Halli, Heikoimman lenkin Kirsi Salo, Haluatko miljonääriksin Lasse Lehtinen, Maailman ympärin Simo Frangén, Giljotiinin Janne Virtanen ja Kymppitonnin Riitta Väisänen. No niin, nyt voi jo tehdä omia johtopäätöksiään. Ei, se ei ole Jussi Halli...

Muiden visailuttajien vastaillessa asiallisesti säväytti Riitta Väisänen kielenkäytöllään:
Minkä maan pääkaupunki on Islamabad? "Ei kai tämä ole suora lähetys? Johonkin rättipäiden maahan se menee. Etkö anna vaihtoehtoja? Hirveätä, jos olisi käynyt siellä, eikä tietäisi. Vastaan: joku rättipäiden maa." Väärin, Pakistan. "Onhan ne rättipäitä nekin kaapu-ukot."

Että näin. Obersturmrindvieh Riitta myös totesi, että salibandyjoukkueesta tulisi yhtäaikaa olla kentällä kahdeksan pelaaja, jotta kentällä olisi enemmän tapahtumia. Valtakunnanjuontajalla oli kuitenkin aihetta myös ylpeillä, sillä hän osasi mainita nimeltä yhden Juhani Ahon teoksen. Tässä vaiheessa tekisi mieleni todeta, että voi vittu, miten voi olla ihminen tyhmä, mutta en niin totea, sillä olen todennut näin jo silloin kun nuorna poikana ensimmäistä kertaa Kymppitonnia katsoin. Ja siellähän se taas tänäänkin vei ohjelma-aikaa keräten valtakunnan älyköt tv-ruutujen ääreen jännittämään, kuka julkimo tällä kertaa korjaa hyväntekeväisyyspotin tässä huikeassa visailussa. Saatana sentään.

Ai niin, Frangénin Simo tiesi kaikki kuusi hänelle esitettyä kysymystä ja hänet kruunattiin viisaimmaksi visailujuontajaksi.

19.12.03

Jouluahdistus 

Kävin eilen joululahjaostoksilla. Minulla ei - onneksi - ole ikinä ollut tapana (eikä varaa) hankkia lahjoja kuin läheisimmille ihmisille ja itselleni. Eilen lähdin kaupungin tavarataloihin jo puolenpäivän aikaan, jotta välttäisin pahimman ruuhka-ajan. Tämä osoittautui kokemattoman joululahjaostajan naiiviksi utopiaksi. Eivätkö ihmiset enää käy töissäkään? Linja-autosta ulos päästyäni en mahtunut kunnolla liikkumaan, kun kaupunki oli niin täynnä kaiken maailman friikkejä tinkaamassa kuppaisista joulukuusista.

Tuskaisaa oli myös sisällä kaupoissa. Ihmiset ryntäilivet edestakaisin kuin päättömät kanat. En pysty ymmärtämään niitä teinejä, jotka kokoontuvat vapaaehtoisesti koulun jälkeen "ostarille chillaan". Ehkäpä he hakevat extreme-elämyksiä. Minulla ei ollut oikeastaan kuin kolme lahjaa ostettavana. Helpoimpana pidin lahjan ostoa veljelleni, sillä ajattelin, että varmasti jossakin liikkeessä sattuu silmään jotakin, joka tälle kelpaa. Haastavimpana puolestaan pidin - ja tulen aina pitämään - lahjan ostoa kauniimman sukupuolen edustajalle.

Käytyäni kymmenisen putiikkia (pääasiassa naistevaateliikettä) läpi päätin unohtaa hintavertailun suorittamisen ja aloin keskittyä sellaisen lahjan etsimiseen, josta lahjansaaja voisi jopa pitää. Tämä osoittautui ylivoimaiseksi tehtäväksi. Veljelleni en edes ehtinyt mitään katsella, joten muistan häntä sitten joskus toiste (HV, olen pahoillani). Olin jo luovuttamispisteessä, kunnes päätin suorittaa vielä yhden nopean katselmuksen johonkin niistä tuhansista vaatekaupoista, joissa olin jo käynyt, ja onnekseni löysinkin jotakin ihan kelvollista pukin konttiin piilotettavaa.

Paluumatkalla poikkesin vielä ostamassa itselleni - osittain palkkiona urheudestani - joululahjaksi uuden kovalevyn, jota sitten asensin viime yönä puoli viiten ennen kuin sain sen japsiromun toimimaan.

12.12.03

Täällä posteljooni Petshkin, toin teille Pörriäisen 

Heidi kertoo "Maailmaani"-blogissaan saaneensa viimeisen viikon aikana kaksi kirjettä, jotka ovat saaneet hänen kyynelensä valumaan. Minäkin olen saanut tällä viikolla kahdesti postia: ensin minua lähestyivät rauhanturvajoukot, jotka tahtovat minut maailmalle ase kädessä. En usko lähteväni; roskiin päätyi jälleen se toimintavalmiussitoomus. Tänään puolestaan luukusta tipahti viikottainen Time, joka muun muassa tietää kertoa itävaltalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan liiallinen joululaulujen kuuntelu saattaa aiheuttaa aggressioita. Totta on, että sääliksi käy - vaikkapa noita jutussa mainittuja kaupan kassoja - jotka joutuvat kuuntelemaan "kulkusia kulkusia" useita tunteja päivässä. Noh, vakka kantensa valitsee; varmaan jätetään koulu kesken ja mennään Prisman kassalle tönimään ostoksia.

Lähinnä itkun tirautusta olen kuitenkin ollut, kun eteisen lattia peittyy postiluukusta putoileviin mainoksiin, joissa kehotetaan tuhlaamaan veronpalautukset mahdollisimman nopeasti sillä verukkeella, että joulu on taas. Saisivat palauttaa nuo ylimääräiset veromarkat vasta tammikuussa. Saisivatpa ihmiset käyttää edes hieman mielikuvitustaan, kun pitäisi kaikille mahdollisille sukulaisille ja naapureille - "...ja sille kaverillekin, joka leikkasi Matilta nurmikon vuoden '96 kesäkuussa, täytyy jotain pientä..." - ostaa lahjuksia, vaikka tiliote näyttää pyöreitä. Siinä nousisivat vanhat kunnon käpylehmät ja virkatut vanttuut arvoon arvaamattomaan. Miettikääpä sitä.

8.12.03

Pieniä asioita 

Olen tässä viikon kirjoittamattomuuteni aikana kiinnittänyt huomiota IRL:n pieniin asioihin. On se kumma juttu, että kuljeskellessa hoksottimet auki voi havaita paljon sellaisia asioita, joihin ei tavallisesti kiinnitä huomiota. Kuten esimerkiksi:

Pienet annokset ravintolassa: Minä en ole vielä löytänyt sellaista ravintolaa, josta saisi helvetin hyvää ruokaa helvetin paljon. Älkääkä tulko tyrkyttämään minulle mitään RAX:ia, sillä hyvällä ruoalla tarkoitan ihan oikeasti hyvää ruokaa. Sellaista sapuskaa, jonka nieleminen aiheuttaa morkkiksen, kun tajuaa, että sitä suullista olisi voinut makustella vielä hetken pitempään. Tällaista ruokaa toki saa sieltä sun täältä, muttei ikinä sellaista määrää, että kokoiseni kasvuikäinen miehenkönsikäs saisi napansa täyteen. Nyt joku fiksu tulee sanomaan, että mikä estää tilaamasta ruokalajeja toistensa jälkeen. No ainoastaan talous, mutta pointti olikin se, että miksei sellaista ravintolaa voida avata, jossa olisi erikseen omat annokset nälkäisille miehille; onhan joka kuppilassa omat annokset pieniruokaisille lapsillekin.

Pienet kärkikolmiot: Mistä syystä joillain kaduilla kärkikolmiot ovat pienempiä kuin yleisesti? Säästyykö näin kallisarvoista alumiinia, kun osa liikennemerkeistä on pienempiä? Ja millä perusteella oikein päätetään, mihin näitä pienempiä merkkejä laitetaan? Onko joku tehnyt tutkimusta, että tiettyjen teiden varrella asuu ihmisiä, joilla on keskimääräistä parempi näkö, joten heille saa riittää pienempi kärkikolmio? Minun mielestäni pienempi kärkikolmio kertoo ihan selvästi, että väistämisvelvollisuus on myös "pienempi" kuin silloin, jos kärkikolmio on tavallisen kokoinen. Mikäli kärkikolmio olisi jättimäinen, tulisi autoilijan väistää aivan kaikkea mahdollista tuulen riepottelemista lehdistä eläkeläisiin. Pieni kärkikolmio ei siis ole loukkaus ("te ette ansaitse normaalia kärkikolmiota") vaan se on ennemminkin etuoikeus ("ei teidän nyt ihan kaikkea tarvitse väistää"). Minulle kyllä opetettiin autokoulussa, että liikennemerkkien asettamat rajoitukset, kiellot ja määräykset ovat absoluuttisia, mutta taisivat olla siellä väärässä - siinäkin.

Pienet ihmiset: Oltuani jälleen tekemisissä ulkomaailman kanssa olen huomannut, kuinka paljon maailmassa onkaan pieniä ihmisiä. En tietenkään tarkoita fyysisesti pieniä ihmisiä, vaan niitä nimenomaisia "pieniä ihmisiä". Minä olen törmännyt tällaisiin ihmisiin muun muassa urheiluharrastusteni parissa. Pienillä ihmisillä on usein lyhyt pinna ja he turvautuvat helposti väkivaltaan. Nämä pienet ihmiset eivät myöskään voi ymmärtää, miksi juuri he ovat taas tehneet muiden mielestä väärin. Pienet ihmiset ovat usein täynnä itseään, impanneet ala-asteella nuppinsa pilalle ja pyytävät joululahjaksi uusia karvanoppia. Pienet ihmiset ovat myös usein fyysisesti sinua isompia ihmisiä. Tämä jos mikä allekirjoittanuttakin vituttaa. Minunkin teisi joskus mieli olla pieni ihminen ja antaa samalla mitalla takaisin. Tippaakaan yleistämättä ja edelliseen vuodatukseen liittymättä paljastan, että 96% raisiolaisista on pieniä ihmisiä.

2.12.03

Hölmöt ihmiset 

Eilinen päivä oli täynnä hölmöjä ihmisiä. Nostan heistä esiin kolme.

1. hölmö. Kävin päivällä läheisessä tavaratalossa ruokaostoksilla. Lisäkseni paikalle oli vaivautunut ainoastaan muutama paikallinen eläkeläinen. Kassoja oli käytössä viisi, yhdelläkään ei ollut asiakkaita. Saapuessani gourmet-ateriatarvikkeineni kassaneidit höpöttivät pitkästyneinä toistensa kanssa niitä näitä. Minua palvellut vanhempi rouvashenkilö ei vaivautunut tervehtimään, sillä eihän vanhemman tarvitse nuorempaansa tervehtiä. Sitten hän latoi ostoksistani puolet hihnalle ja puolet siihen hihnan ja kassan viereen. Huomattuaan, että tulipas tehtyä hassusti, hän töni ruokiani kymmenen senttiä lähemmäs minua. Just, sain sitten noutaa puolet ostoksistani sieltä kassakoneen kyljestä, kun rouva ei jaksanut niitä siihen hihnalle laittaa. Eläköön palvelu!

2. hölmö. Ymmärrän, etteivät kaikki ihmiset ole niin sinuja teknisten vempainten kanssa, mutta eilen törmäsin ensimmäistä kertaa ihmiseen, joka ei osannut käyttää kahviautomaattia. Aivan aluksi hän rupesi etsimään ympäriltään niitä ruskeita muovimukeja, jotka kone automaattisesti antaa. Sitten hänelle tuotti ongelmia valita itselleen se kahvi, jota haluaa. Tämän jälkeen hän hämmentyi, kun olisi pitänyt lisäksi valita kahvin vahvuus (kolmesta napista, joissa lukee "mieto", "normaali" ja "vahva"). Sitten hämmenystä aiheutti se, että kone kyllästyi odottelemaan ja alkoi automaattisesti tekemään normaalivahvuista kahvia. Koneen äänimerkkiä, joka ilmoittaa, että kahvikupponen on valmis ja odottaa ottajaansa, ei tietenkään ymmärretty. Eniten ongelmia kuitenkin tuotti kupin ottaminen pois telineestä. Ensin kuppia kallistettiin niin, että puolet kahvista valui ritilälle, sitten tempaistiin niin, että loputkin olivat tulla syliin. Onneksi hänen ystävättärensä osasi lukea hänelle koneen kyljessä seisseen tekstin: "Nosta kuppi pois telineestä."

3. hölmö. Te kaikki autoilijat, joilla on niin kova kiire, ettette ehdi pysähtymään suojatien eteen, jotta jalankulkija pääsisi siitä yli. Neljän ruuhkassa useita minuutteja odottaneena - että joku siitä loputtomasta autojonosta malttaisi edes hiljentää, jotta nopsajalkaisena ehtisi kipaisemaan tien yli - on usein meinannut kyrvähtää hermo. Pysähtyminen ei kuitenkaan edes vaikuta millään tavalla perilletuloaikaan, sillä hitaasti ajavan autojonon saa liikkeellelähdön jälkeen nopeasti kiinni ruuhka-aikana.